Miksi Puolustusvoimat kutsuu mönkijää maastoskootteriksi?

Puolustusvoimat käyttää mönkijöistä virallisesti nimitystä maastoskootteri. Kalustoon kuuluu nykyisin runsaasti kuusipyöräisiä ajoneuvoja, joita käytetään muun muassa tiedustelu-, viestintä-, materiaalitäydennys- ja potilasevakuointitehtävissä.

Nimitys juontuu Suomen tieliikennelaista, joka ei tunne mönkijää omana ajoneuvolajinaan. Lain mukainen termi on kevyt nelipyöräinen maastoajoneuvo. Puolustusvoimat ei kuitenkaan ole pitänyt nimitystä tarkoituksenmukaisena, etenkin kun käytössä olevat ajoneuvot ovat lähes poikkeuksetta kuusipyöräisiä.

Maastoskootterit otettiin Puolustusvoimien käyttöön 2000-luvun alussa, jolloin eri maahantuojien ajoneuvoja kokeiltiin kenttätesteissä. Logistiikkakoulun kurssinjohtaja, yliluutnantti Markus Koponen kertoi Ruotuväelle vuonna 2021, että maahantuojille lähetettiin avoimet kirjeet, joissa niitä pyydettiin tarjoamaan tuotteitaan testattaviksi.

Testeissä selvisi nopeasti, että kolmiakselinen eli kuusipyöräinen versio soveltuu sotilaskäyttöön kaksiakselista paremmin. Se on palvelusturvallisuuden kannalta parempi ja tarjoaa suuremman kuljetuskapasiteetin.

Aluksi maastoskoottereita käyttivät pääasiassa viesti- ja ilmatorjuntajoukot. Sittemmin ajoneuvot ovat levinneet kaikkien puolustushaarojen käyttöön. Nykyisin niitä on Maavoimilla, Merivoimilla ja Ilmavoimilla.

Puolustusvoimien yleisimmät maastoskootterimerkit ovat yhdysvaltalainen Polaris ja kanadalainen Can-Am. Can-Amiin liittyy myös suomalainen yhteys, sillä BRP:llä on Rovaniemellä moottorikelkkoja ja mönkijöitä valmistava tehdas. Puolustusvoimien käyttämää kuusipyöräistä Can-Am-mallia on kehitetty ja koottu Rovaniemen tehtaalla.

Käytössä olevat mallit ovat Can-Am Outlander ja Polaris Sportsman. Polaris Sportsmanista Puolustusvoimilla on erityisesti 500-kuutioisia ketjuvälitteisiä ja 800-kuutioisia kardaanivälitteisiä versioita. Can-Am Outlanderista käytössä on ainakin 650-kuutioisia malleja.

Kuusipyöräisessä maastoskootterissa on yleensä kippaava lava, jonka kantavuus on noin 200 kilogrammaa. Perään voidaan kytkeä perävaunu, joka kasvattaa kuljetuskapasiteettia 300 kilogrammalla.

Normaalioloissa kuljettaja voi ottaa kyytiin yhden matkustajan. Potilasevakuoinnissa perävaunuun voidaan sijoittaa makuulle kaksi matkustajaa. Maastoskootterit soveltuvat myös tiedustelu- ja lähettitehtäviin sekä materiaalikuljetuksiin.

Ajoneuvojen huippunopeus on noin 40 km/h, ja se saavutetaan maantiellä. Maastossa nopeudet jäävät selvästi pienemmiksi, vaikka maastokyky on hyvä. Maastoskootteri voi silti kaatua vaikeassa maastossa, eikä kuljettajaa suojaa turvakehikko.

Toimintamatka jää noin 100 kilometriin. Lyhyt toimintamatka korostuu raskaassa maastoajossa, jossa polttoaineenkulutus kasvaa ja ajoneuvon polttoainesäiliö on kokonsa vuoksi pieni.

Varusmiehillä on nykyisin suhteellisen hyvät mahdollisuudet päästä maastoskootterin kuljettajiksi, mutta ajaminen edellyttää erillistä Puolustusvoimien ajolupaa. Erityislupakurssille pääsy edellyttää siviilissä suoritettua B-ajokorttia sekä Puolustusvoimien myöntämää B-ajolupaa.

Tämän jälkeen varusmies voi osallistua 34 tuntia kestävälle maastoskootterikurssille. Kurssiin sisältyvät ajonäyte ja käsittelykoe.