Volkswagenin työpaikkaleikkaukset kuohuttavat Wolfsburgia

Kun Oliver Blume saapui Wolfsburgiin tuona elokuisena aamuna, häntä vastassa oli pauhu, joka muistutti enemmän syytöstä kuin tervetulotoivotusta. Yli 10 000 työntekijää oli kokoontunut Volkswagenin pääkonttorille, ja tunnelma oli selvä: vihaa, pelkoa ja haluttomuutta hyväksyä tulevaisuus, jossa yhtiön Saksan-henkilöstöä odottavat tiukemmat ajat.

Wolfsburgin kiehumispiste

Blume ja Volkswagen-merkin johtaja Thomas Schäfer saapuivat esittelemään uudelleenjärjestelysuunnitelmaa, joka asettaa jopa 100 000 työpaikkaa tarkasteluun. Noin puolet leikkauksista on jo vahvistettu noin 37 000 allekirjoitetulla sopimuksella. Suunnitelman mukaan CARIADin, Volkswagenin, Audin ja Porschen Saksan-toiminnoista vähennetään ensimmäiset 50 000 työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä. Luvut ovat karuja, kylmiä ja mahdottomia kaunistella.

Miksi toimet ovat näin rajuja? Johdon perustelut nojaavat kovaan matematiikkaan. Volkswagenin mukaan yhtiön yleiskustannukset Saksassa ovat noin 30 prosenttia korkeammat kuin vastaavilla kilpailijoilla, eikä nykyinen noin 3,8 prosentin liikevoittomarginaali ole kestävällä tasolla. Uudet kiinalaiset kilpailijat valtaavat markkinoita, Saksan tehtailla on merkittävää ylikapasiteettia, ja Yhdysvaltojen tulliriskit maksavat yhtiölle miljardeja euroja. Johdon tavoitteena on nostaa liikevoittomarginaali 8–10 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä sekä saavuttaa samana vuonna yli 6 miljardin euron vuotuiset nettosäästöt.

Luvut voivat näyttää järkeviltä laskentataulukossa, mutta ne eivät juuri rauhoita tuotantolinjoilla työskenteleviä ihmisiä, jotka kokevat maksavansa leikkaukset toimeentulollaan. Saksan työntekijäjohtaja Daniela Cavallo sanoi johdolle suoraan, että Saksan tehtaat ovat edelleen keskeinen osa Volkswagenin identiteettiä ja liiketoimintaa ja että luottamus johtoryhmään on heikentynyt. Hän ei kuitenkaan katkaissut keskusteluyhteyttä kokonaan, mikä viittaa siihen, että neuvottelut ovat vielä kaukana päättymisestä.

Saksan tehtaat ovat huomion keskipisteessä käytännön syystä: ylikapasiteetin vuoksi. Osa tuotantolaitoksista käy jo vajaalla kapasiteetilla. Osnabrückin tehtaan tuotannon odotetaan päättyvän vuonna 2027, ja kolmen muun tehtaan tuotantonäkymät vuoden 2030 jälkeen ovat epävarmat. Johto selvittää suorien sulkemisten vaihtoehtoja, kuten kumppanuuksia puolustusteollisuuden kanssa sekä Kiinan markkinoille suunnattujen mallien tuomista Eurooppaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, mutta toistaiseksi lopullista ratkaisua ei ole löytynyt.

Blume korosti, että tehtaiden sulkeminen on viimeinen keino eikä merkittäviä päätöksiä voida tehdä yksipuolisesti. Volkswagenin hallintorakenne antaa tehdasedustajille ja Ala-Saksin osavaltiolle huomattavan vaikutusvallan strategisissa ratkaisuissa, joten jokaisesta uudelleenjärjestelystä tulee liiketoiminnallisen päätöksen ohella myös poliittinen ja teollinen neuvottelu.

Monille työntekijöille kyse ei ole vain luvuista. Turhautuminen on syvempää: kritiikki kohdistuu heikosti toteutettuihin sähköautomalleihin, CARIAD-yksikön ohjelmisto-ongelmiin sekä kiinalaisiin autonvalmistajiin verrattuna epämukavan suureen kilpailukykyeroon. Nämä tyytymättömyyden aiheet ruokkivat julkista suuttumusta, joka kohtasi toimitusjohtajan Wolfsburgin tehdasalueella, ja vaikeuttavat yhteisymmärryksen saavuttamista. Pystyykö johto vakuuttamaan henkilöstön siitä, että nykyiset uhraukset turvaavat yhtiön tulevaisuuden? Se on keskeinen kysymys.

Seuraavista askelista voidaan vielä neuvotella. Johtoryhmä pyrkii laatimaan suunnitelman, joka säilyttää Volkswagenin teollisen jalansijan Saksassa mutta leikkaa kustannuksia riittävästi globaalin kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Työntekijäjohtajat haluavat takeita: vähemmän tehtaiden sulkemisia, paremmat mahdollisuudet sijoittaa henkilöstö uusiin tehtäviin ja selkeän suunnitelman ammattitaitoisten työpaikkojen säilyttämiseksi. Ala-Saksin poliittisilla toimijoilla on ratkaiseva ääni neuvottelujen edetessä.

Yhtiön tavoitteet ovat selkeitä ja kunnianhimoisia: parempi myynnin kannattavuus ja merkittävät kustannussäästöt vuoteen 2030 mennessä. Inhimillinen todellisuus on kuitenkin monimutkainen: tehdastyöntekijöiden palkat, tehtaiden ympärille rakentuneet yhteisöt ja henkilöstö, joka on valmis vastustamaan muutoksia, joita se pitää vältettävissä olevina. Wolfsburgin vastakkainasettelu ei koske vain taseita ja vertailulukuja. Kyse on siitä, pystyykö Volkswagen uudistumaan vieraannuttamatta niitä ihmisiä, jotka rakensivat yhtiön.

Blumen tulevaisuus toimitusjohtajana voi riippua lopputuloksesta. Jos hän onnistuu neuvottelemaan kompromisseja, jotka rauhoittavat työntekijöiden vaikutusvaltaisia edustajia ja tuovat samalla merkittäviä kustannussäästöjä, hän säilyttää asemansa. Muussa tapauksessa Wolfsburgissa kaikuneet buuaukset voivat merkitä alkua paljon suuremmalle taistelulle yhtiön sielusta.