Audi S8 D3 V10 - aitoa voimaa ja ajamisen tuntua

Muistan ensimmäisen kerran, kun näin sellaisen livenä: Ibis White S8 seisoi lentokentän valuttajan kovien valojen alla, ja sen neljä pakoputken päät lupailivat hiljaa ongelmia. Sen painon tunsi jo ennen kuin moottori edes käynnistyi. Auto näytti oikealta: ei liioiteltuja muotoiluja, ei mitään teennäisiä valoja, pelkkää läsnäoloa.

Juuri tuo läsnäolo selittää, miksi vuoden 2009 Audi S8 D3 pitää edelleen katseet. Dohassa hiljattain kuvattu lippulaivaseraani kulkee mukana 21-tuumaisilla C7.5 RS6 -vanneilla, tummennetuilla laseilla sekä beige-nahalla, jossa on burgundin sävyisiä aksentteja. Se kertoo omistajasta, joka välittää yksityiskohdista. Korin linjat ovat yksinkertaiset ja varmat, maski on jämäkkä mutta ei teatraalinen, eikä takavalosta ole kutistettu muotoilutrendin uhria. Lyhyesti: se vanhenee hyvin.

V10, ei jälkiasennettu ajatus

Avaa konepelti, ja löydät sen todellisen syyn, miksi tästä mallista puhutaan yhä: luonnollisesti hengittävä 5,2-litrainen V10. Se on kehitystä Audin 4.2 V8 -arkkitehtuurista, ei mikään uudelleen paketoitu Gallardo-yksikkö, ja se tuottaa noin 444 hv (331 kW) sekä 540 Nm vääntöä. Se tarkoittaa reipasta kiihdytystä 0-100 km/h lähes viidessä sekunnissa ja rajoitettua huippunopeutta 250 km/h. Ei turboja. Ei viivettä. Vain kierroksia ja luonnetta.

Kun V10 yhdistettiin viimeistellyn kuusivaihteisen automaatin ja quattro-nelivedon kanssa, S8 V10 tarjosi suorasuuntaisen kiireen ja rauhallisen hallinnan tasapainon, jota harva nykyaikainen sedan edes yrittää. Samana aikakautena W12 A8 vastasi huippunopeutta ja raskasta olemusta, mutta S8 tuntui urheilullisemmalta: lyhyempi akseliväli, jämäkämpi alusta ja terävämpi luonne pienemmällä hinnalla.

Sisältä et löydä muistomerkkiä näyttöorientoituneelle minimalismille. Ohjaamo on tuntuisa, nappien ja kytkimien rikas ja rehellinen. Pieni infotainment-näyttö on sijoitettu tuuletusaukkojen väliin, fyysisiä toimintoja suositaan, ja pehmeä nahka, johon on toteutettu kontrastiset saumat, kietoo kojelaudan ja ohjauspyörän. Mukana on mekaanisen selkeyden tuntu: nämä ovat hallintalaitteita, joita ei tarvitse metsästää tai opetella, ja istuimet, jotka oikeasti kutsuvat pitkiin ajomatkoihin.

Tämä on auto, joka muistuttaa, miksi joidenkin vanhempien koneiden merkitys ei ole vain nostalgiaa.

Kriitikot varmasti mainitsevat turvallisuuden ja päästöjen parannukset nykyaikaisissa autoissa, ja he ovat oikeassa. Nykyautot ovat mitattavasti turvallisempia, puhtaampia ja täynnä kuljettajaa helpottavia ajoavustimia. Mutta vaihtokauppana on usein tuntuman yhdenmukaistuminen. Muovisen oloiset paneelit, vaimea palaute ja muotoiluratkaisut, jotka nostavat tyyliotsikot kuljettajan ilon edelle, ovat yleisiä. S8 tuntuu sen sijaan vastalääkkeeltä.

Kun S8:n kiinnostavuus asetetaan vasten Audin tämänhetkistä mallistoa, se kirkastuu. Nykyiset Audit ovat teknisesti vaikuttavia ja usein lähes moitteettomasti rakennettuja, mutta monelta puuttuu se täysin aistittava yhteys. D3 S8 säilyttää koneellisen draaman. Se antaa raa’an imuilman äänen, jämäkän ohjausakselin tuntuman ja sellaista soundia, jolla on oikeasti merkitystä. Tuo on nykyään harvinaista.

Onko se täydellinen? Ei. V10 kuluttaa enemmän kuin moderni ahdettu kuutonen, ja paperilla se ei tarjoa uusien autojen tehokkuus- tai päästöasenteiden vakuuttavuutta. Mutta juuri tuo raaka rehellisyys on osa viehätystä. Markkinassa, joka on yhä enemmän pakkomielteinen digitaalisesta kiillotuksesta, S8 vaatii toisenlaista huomiota: sellaista, joka ansaitaan tuntumalla eikä pelkistä ominaisuuksista.

Kun siis selatessasi ohitat toisen kiiltävän sähköisen konseptin tai kiistanalaisen maskin, pysähdy hetkeksi ajattelemaan S8 D3:ta. Kyse ei ole nostalgian nostalgisesta palvomisesta. Kyse on muistutuksesta, että tekniikka voi olla yhtä aikaa vaikuttavaa ja ilmeikästä. Ja joskus se on enemmän kuin uusin pikselöity käyttöliittymä.