Kuusi paljon huomiota herättänyttä superautoprojektia eteni konseptivaihetta pidemmälle: osa ajokuntoisiksi prototyypeiksi, yksi jopa satoihin sokkotilauksiin asti. Kaikki kuitenkin peruttiin myöhäisessä kehitysvaiheessa. Alla ovat tekniset tiedot, tuotantosuunnitelmat ja ilmoitetut syyt siihen, miksi nämä mallit eivät koskaan päätyneet asiakkaille.
Lähimpänä tuotantoa: tilaukset, prototyypit ja tekniikkakumppanit
Jaguar C-X75 (2010–2012): Jaguarin 75-vuotisjuhlan kunniaksi vuoden 2010 Pariisin autonäyttelyssä esitelty C-X75 oli alun perin toimintamatkaa pidentävä konsepti, jossa neljää YASAn sähkömoottoria tukivat generaattoreina toimivat kaksi pientä kaasuturbiinia. Jaguar vahvisti myöhemmin tuotantomallin Williams Advanced Engineeringin kanssa: suunnitelmana oli valmistaa 250 autoa ja aloittaa myynti vuonna 2013. Tuotantomalliin kaavailtiin 1,6-litraista sekä mekaanisesti ahdettua että turboahdettua nelisylinteristä moottoria, joka kiersi 10 000 r/min ja tuotti yksinään 509 PS:ää (502 hv). Kahden YASA-sähkömoottorin ansiosta kokonaisteho nousi 862 PS:ään (850 hv) ja vääntö 1 000 newtonmetriin (738 lb-ft). Jaguar rakensi viisi toimivaa prototyyppiä. Yhtiön mukaan prototyypit saavuttivat testeissä 322 km/h:n (200 mph) nopeuden, ja niiden teoreettinen huippunopeus oli 354 km/h (220 mph). Kiinnostuksensa rekisteröi noin 100 potentiaalista asiakasta, mutta Jaguar ilmoitti hankkeen peruuttamisesta vuoden 2012 lopussa vedoten maailmanlaajuiseen taloustilanteeseen. Myöhemmin yksi C-X75-kori varustettiin mekaanisesti ahdetulla V8-moottorilla, ja se esiintyi yhtenä seitsemästä Jaguarin ja Williamsin Spectre-elokuvaa varten toimittamasta stunttiautosta.

Mercedes-Benz C112 (1991): Mercedes C112 -konsepti esiteltiin vuoden 1991 Frankfurtin autonäyttelyssä. Se keräsi vähintään 700 sokkotilausta, mutta Mercedes päätti olla viemättä sitä tuotantoon. Bruno Saccon suunnittelutiimin muotoilema ja torinolaisen Carrozzeria Coggiolan rakentama keskimoottorinen superauto käytti tuolloin uutta S-sarjan 6,0-litraista M120 V12 -moottoria. Sen teho oli 408 PS:ää (402 hv) ja vääntö 580 Nm (428 lb-ft), ja voima välitettiin kuusivaihteisen käsivalintaisen vaihteiston kautta. C112 esitteli tekniikoita, jotka tulivat tuotantoon vasta vuosia myöhemmin: Active Body Control -jousituksen varhaisen version, elektronisesti ohjatun nelipyöräohjauksen, rengaspainevalvonnan sekä tutkaohjatun vakionopeudensäätimen. Autossa oli myös aktiivinen aerodynamiikka, kuten esiin nouseva takasiipi, joka pystyi toimimaan ilmajarruna. Suorituskyvyksi ilmoitettiin 0–100 km/h 4,9 sekunnissa ja huippunopeudeksi 309 km/h (192 mph). Lisäksi auton kerrottiin tuottavan huippunopeudessa 998 kg (2 200 lb) alaspäin suuntautuvaa voimaa. Mercedesin johto päätteli kiinnostuksesta huolimatta, ettei merkki tarvinnut lippulaivatason superautoa.
.avif)
Chrysler ME Four-Twelve (2000-luvun alku): Toisin kuin useimmat muotoiluharjoitelmat, Chrysler ME Four-Twelve oli ajokuntoinen prototyyppi, jonka nimi kuvasi sen rakennetta: keskimoottori, neljä turboahdinta ja kaksitoista sylinteriä. DaimlerChryslerin aikana kehitetty projekti käytti uudelleen käyttöön otettua 6,0-litraista M120 V12 -moottoria, johon asennettiin neljä turboahdinta AMG:n ja Paganiin liittyneiden insinöörien yhteistyönä. Tehoksi ilmoitettiin 862 PS:ää (850 hv) ja väännöksi 1 152 Nm (850 lb-ft). Rakenteessa käytettiin hiilikuidusta ja alumiinihunajakennosta valmistettua matkustamoa sekä Ricardon toimittamaa seitsemänvaihteista kaksoiskytkinvaihteistoa. Omamassaksi ilmoitettiin 1 310 kg (2 888 lb). Julkaistuihin lukemiin kuuluivat 0–60 mph 2,9 sekunnissa ja arvioitu 400 km/h:n (248 mph) huippunopeus. Chrysler ajoi ainakin yhtä alitehoiseksi säädettyä prototyyppiä Laguna Secassa ja odotti julkisesti tuotannon alkavan vuonna 2006, mutta ohjelma peruttiin. Todennäköisin syy olivat tarvittavaan investointiin liittyneet kaupalliset perusteet, vaikka aikakauden raportit viittasivat myös sisäisiin ja kumppaneihin liittyviin ristiriitoihin.

Kunnianhimoiset konseptit, jotka pysähtyivät kustannuksiin, pakkausongelmiin tai finanssikriisiin
Ford GT90 (1995): GT90 esiteltiin vuoden 1995 Detroitin autonäyttelyssä teknologisena ja muotoilullisena kannanottona. Se rakennettiin salassa noin kuudessa kuukaudessa arviolta 3 miljoonan dollarin kustannuksella. Autossa käytettiin Jaguar XJ220:n alumiinihunajakennorungon pidennettyä versiota, kaksoistukivarsijousitusta ja viisivaihteista käsivalintaista vaihteistoa. Voimanlähteenä oli ainutkertainen 5,9-litrainen 48-venttiilinen V12-moottori, joka perustui Fordin Modular V8 -moottoriperheeseen. Siinä oli neljä Garrett-turboahdinta, ja tehoksi ilmoitettiin 730 PS:ää (720 hv) sekä väännöksi 895 Nm (660 lb-ft). Ford arvioi suorituskyvyksi 0–60 mph 3,1 sekunnissa ja huippunopeudeksi noin 407 km/h (253 mph). GT90 jäi yksittäiseksi harjoitelmaksi eikä päätynyt tuotantoon, vaikka siitä tuli laajalti tunnettu videopelien ja autolehtien kautta.
.avif)
Acura Advanced Sports Car Concept (2007): Vuoden 2007 Detroitin autonäyttelyssä NSX:n seuraajaa ennakoivana mallina esitelty Acura Advanced Sports Car Concept oli ajokelvoton näyttelyauto, jota Hondan johtajat kuvasivat etumoottoriseksi coupéksi. Siinä oli vapaasti hengittävä V10-moottori ja SH-AWD-nelivetojärjestelmä. Aikakauden raporttien mukaan iskutilavuus oli noin 5,0 litraa ja odotettu teho 500–600 hv. Honda testasi Nürburgringillä naamioituja prototyyppejä ja suunnitteli seuraajan saapuvan noin vuonna 2010, mutta kehitys keskeytettiin vuoden 2008 finanssikriisin ja Hondan Formula 1:stä vetäytymisen jälkeen. Naamioidut prototyypit muodostivat myöhemmin pohjan HSV-010 GT -kilpa-autolle, joka kilpaili Japanin Super GT -sarjassa vuosina 2010–2013.

Audi R8 V12 TDI (2008): Ferdinand Piechin ajama ja vuoden 2008 Detroitin autonäyttelyssä esitelty R8 V12 TDI sijoitti istuinten taakse 6,0-litraisen kaksoisturboahdetun V12-dieselmoottorin, jonka tehoksi ilmoitettiin 500 PS:ää (493 hv) ja väännöksi 1 000 Nm (738 lb-ft). Audi määritteli auton kuusivaihteisella käsivalintaisella vaihteistolla ja nelivedolla, ja julkaisi suoritusarvoiksi 0–100 km/h 4,2 sekunnissa sekä yli 300 km/h:n (186 mph) huippunopeuden. Pakkaushaasteet olivat huomattavia: V12-diesel lisäsi painoa noin 300 kg (661 lb), vaati noin 20 prosenttia suuremmat jäähdytysaukot sekä kattoon NACA-ilmakanavan välijäähdyttimien ilmanottoa varten, ja edellytti parannuksia jousitukseen ja jarruihin. Audi päätteli, ettei R8:n uudelleensuunnittelun kustannuksia tämän moottorin ympärille voitu perustella vallitsevassa taloustilanteessa, eikä projektia viety tuotantoon.





Keskustelu
Jätä kommentti
Kommentit
Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen.