Volkswagenin neljän tehtaan sulkeminen uhkaa työtä

Kun astuu Zwickaun tehtaalle tänään, menneisyys ja tulevaisuus tuntuvat kilpailevan samasta tilasta. Robottivarret surisevat, ja työntekijät liikkuvat tottuneen rauhallisesti. Johtoryhmissä hahmotellaan kuitenkin suunnitelmia, jotka voivat tyhjentää tuotantolinjat vuosikymmenen sisällä.

WirtschaftsWochen raportti, joka perustuu hallintoneuvoston asiakirjoihin, kuvaa luonnosaikataulua, jonka mukaan ajoneuvojen kokoonpano ajettaisiin vaiheittain alas neljässä Saksan tehtaassa: Emdenissä ja Zwickaussa noin vuonna 2031, Hannoverissa vuonna 2032 sekä Neckarsulmissa vuonna 2034. Volkswagen on kieltäytynyt kommentoimasta yksittäisiä asiakirjoja, ja konsernin johto korostaa, ettei ehdotus ole sama asia kuin lopullinen päätös. Luonnoksen mittakaava on silti huomattava. Jopa 140 000 työpaikan kerrotaan olevan vaarassa, ja johto varoittaa, ettei konserni pysty takaamaan tehtaille kilpailukykyistä käyttöastetta 2030-luvulle asti.

Mitä tämä voi tarkoittaa Saksan sähköautotuotannolle

Miksi Volkswagen edes harkitsisi sähköautosiirtymän kannalta keskeisten tehtaiden sulkemista? Kyse on vähemmän sähköistymisestä luopumisesta kuin siitä, missä sähköautot valmistetaan ja millä kustannuksilla. Yhtiön johto arvioi, että Euroopassa on yli 500 000 auton verran ylimääräistä tuotantokapasiteettia vuodessa. Kyse ei ole pelkästä teoreettisesta luvusta, vaan liiketoiminnallisesta ongelmasta, joka pakottaa vaikeisiin valintoihin.

Zwickau on tästä kuvaava esimerkki. Tehdas oli aikanaan Saksan polttomoottoriajasta täyssähköautoihin siirtymisen symboli, ja siellä valmistetaan Audi Q4 e-tronia. Sitä on myös markkinoitu kiertotalouskeskuksena. Emdenissä valmistetaan nykyisiä ID.4-, ID. Tiguan- ja ID.7-malleja. Hannoverissa tuotetaan sähköisiä pakettiautoja, kuten ID. Buzzia ja Multivania. Monille nämä tehtaat eivät ole vain tuotantolaitoksia, vaan osoitus siitä, että Volkswagen kykenee muuntamaan perinteisiä tehtaitaan akkukäyttöisen tulevaisuuden tarpeisiin.

Teollisuuspiireissä liikkuvat suunnitelmat viittaavat kuitenkin siihen, että tuotannon maantiede voi olla muuttumassa. Huhujen mukaan ID.4:n seuraaja voisi siirtyä itään, mahdollisesti Škodan päätehtaalle Mladá Boleslaviin. Seuraavan Q4 e-tronin tuotanto saatetaan siirtää Bratislavaan. Hannoverin sähköisten pakettiautojen kokoonpano voisi puolestaan siirtyä Poznańiin. Myös Audi A8:n seuraajaa on kaavailtu Leipzigiin. Mitään näistä siirroista ei ole vahvistettu. Ne ovat silti realistisia vaihtoehtoja konsernissa, jonka on sovitettava tuotantokapasiteetti kysyntään ja kannattavuuteen.

Mitä tämä siis merkitsee tehtaisiin sidoksissa oleville työntekijöille ja yhteisöille? Ammattiliitot, paikallispoliitikot ja työntekijät ovat aiheellisesti huolissaan. Tehtaiden sulkeminen ei ole nopea ratkaisu. Se tietää poliittisia kiistoja, pitkiä neuvotteluja ja vuosien epävarmuutta. Volkswagenin hallintoneuvoston ja henkilöstön edustajien on vielä sovitettava yhteen kilpailevat tavoitteet: työpaikkojen turvaaminen, teollisen osaamisen säilyttäminen ja konsernin taloudellisen kestävyyden vahvistaminen.

Vuotaneissa asiakirjoissa esitetty aikataulu on merkityksellinen, sillä se muovaa odotuksia. Emdenille ja Zwickaulle asetettu vuoden 2031 takaraja pakottaa keskustelemaan jo nyt tuotannon uudistamisesta, mallien sijoittamisesta ja toimitusketjujen muutoksista. Se painostaa hallituksia tarjoamaan kannustimia tai neuvottelemaan työpaikkoja turvaavista tukipaketeista. Se saa ammattiliitot vaatimaan selkeyttä ja takeita. Samalla se pakottaa Volkswagenin tekemään vaikeita ratkaisuja siitä, keskitetäänkö tuotanto harvempiin ja edullisempiin tuotantokeskuksiin vai säilytetäänkö laajempi tehdasverkosto strategisista syistä.

Laajempien automarkkinoiden näkökulmasta seuraukset ovat selvät. Eurooppa ei ole suojassa maailmanlaajuiselta kilpailulta kustannustehokkaassa sähköautotuotannossa. Kustannukset, työvoimarakenteet ja tuotannon mittakaava ohjaavat kokoonpanoa kilpailukykyisimpiin sijainteihin. Tämä on karu todellisuus perinteisille tehtaille, jotka optimoitiin polttomoottoriajan tarpeisiin ja joita myöhemmin mukautettiin sähköistymiseen.

Tarina on kuitenkin yhä kesken. Johdon luonnos ei merkitse virallista sulkemispäätöstä. Vaihtoehdoille on vielä aikaa: laajemmille modernisointisuunnitelmille, valtion toimille, mallituotannon uudelleenjärjestelyille tai neuvotelluille aikatauluille, jotka lieventävät vaikutuksia. Volkswagenin johto on ilmaissut selvästi, ettei lopullista päätöstä ole tehty. Luonnossuunnitelma on silti jo siirtänyt keskustelun siitä, mitä voisi tapahtua, siihen, miten tilanteeseen tulisi vastata.

Yksi asia on varma: seuraavat vuodet ratkaisevat, säilyvätkö nämä Saksan tehtaat sähköautotulevaisuuden tukipilareina vai muuttuvatko ne teollisen keskittämisen esimerkkitapauksiksi. Voimanlähteet voivat olla sähköisiä, mutta tuotantopäätöksiä ohjaavat politiikka ja talous ovat edelleen yhtä räjähdysherkkiä kuin ennenkin.