EU:n romuautoasetus tuo uusia vaatimuksia harrasteautoille

Suomalaisten museo- ja harrasteajoneuvojen asema on yhä avoinna, kun EU:n niin sanottua romuautoasetusta sovitetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Viranomaiset suunnittelevat kokonaan uutta kulttuurihistoriallisten ajoneuvojen luokkaa, johon kuuluisivat muun muassa museoautot ja erilaiset harrasteajoneuvot.

Moottorin selvityksen mukaan Suomessa on jopa puoli miljoonaa harrastekäytössä olevaa moottoriajoneuvoa. Kaikkia niistä ei kuitenkaan voida automaattisesti pitää kulttuurihistoriallisesti merkittävinä. Juuri tämä tekee tulevasta sääntelystä harrastajien näkökulmasta vaikeasti ennakoitavaa.

Huolen taustalla on EU:n ELV-asetus, jonka nimi tulee englanninkielisestä ilmaisusta end-of-life vehicles. Asetus koskee elinkaarensa päähän tulleita ajoneuvoja, mutta suomalaiset autoharrastajat ovat pelänneet sen voivan johtaa keskeneräisten projektien määräämiseen kierrätykseen jopa omistajan vastustuksesta huolimatta.

Alkuperäisiä pelkoja on lievennetty, mutta tulkinta ratkaisee

Autoharrastajien huoli ei ole ollut perusteeton. Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) totesi lokakuussa 2025 Pikkuparlamentissa järjestetyssä tilaisuudessa, että asetuksen valmistelutilanne näytti ajoittain erittäin hankalalta. Hänen mukaansa asiassa ei tuolloin vielä ollut saavutettu lopullista voittoa.

EU-tason sääntelyä on sittemmin muokattu harrasteajoneuvojen kannalta lievempään suuntaan. Nyt huomio kohdistuu siihen, miten asetusta tulkitaan Suomessa ja millaisia velvoitteita kansallinen lainsäädäntö lopulta tuo mukanaan.

Elokuun puolivälissä Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto SAHK, liikenne- ja viestintäministeriö, ympäristöministeriö sekä Traficom keskustelivat asetuksen toimeenpanosta. Tilaisuuteen osallistui yhteensä 15 henkilöä. SAHK on julkaissut tapaamisesta sidosryhmilleen yhteenvedon, jonka perusteella valmistelu on yhä kesken.

Uusi ajoneuvoluokka toisi määräaikaisia tarkastuksia

Viranomaisten tavoitteena on, että kulttuurihistoriallisiksi ajoneuvoiksi hyväksyttävät autot täyttäisivät useita perusvaatimuksia. Ajoneuvo olisi tarkastettava viiden vuoden välein, sen omistajan olisi oltava yksilöity ja ajoneuvossa olisi oltava luotettavat tunnistetiedot.

Lisäksi ajoneuvoa olisi säilytettävä asianmukaisesti. Sen olisi oltava kunnostuskelpoinen ja täytettävä sille asetetut kulttuurihistorialliset kriteerit. Museoajoneuvot olisivat vain yksi osa laajempaa luokkaa, mikä saattaa tarkoittaa määräaikaisia uusintatarkastuksia myös sellaisille museoautoille, jotka on jo aiemmin hyväksytty.

Harrasteajoneuvojen tarkka määritelmä voisi SAHK:n mukaan jäädä melko väljäksi, jos kaikki asetetut perusvaatimukset täyttyvät. Käytännössä ratkaisevaa olisi kuitenkin se, miten esimerkiksi säilytysolosuhteet, kunnostuskelpoisuus ja kulttuurihistoriallinen merkittävyys määritellään.

Kuka tarkastukset järjestää?

Viiden vuoden välein tehtävät tarkastukset merkitsisivät harrastajille uudenlaista velvoitetta ja todennäköisesti myös uusia kustannuksia. Samalla tarkastusjärjestelmä voisi luoda toimintamahdollisuuksia alan järjestöille, rekisterinpitäjille ja muille hyväksytyille toimijoille.

Viranomaiset ovat SAHK:n mukaan suhtautuneet myönteisesti siihen, että tarkastuksia voitaisiin toteuttaa harrastajien ja rekisterien tuottajien avulla. Myös uusia rekistereitä ja tarkastusorganisaatioita voitaisiin hyväksyä, jos ne täyttäisivät ennalta määritellyt ehdot.

Ministeriöt pohtivat kuitenkin edelleen, kuinka laajasti tarkastustoimintaa voidaan avata harrastajatoimijoille ja mitkä tehtävät kuuluvat jatkossakin viranomaisille. SAHK toimittaa valmistelun tueksi omat ehdotuksensa harrastajien asemasta ja käytännön toiminnasta ennen lopullisia päätöksiä.

Ajoneuvon omistajan ja tunnistetietojen yksilöiminen vaikuttavat suoraviivaisilta vaatimuksilta. Sen sijaan asianmukaisen säilytyksen, kunnostuskelpoisuuden ja kulttuurihistoriallisten kriteerien tulkinta voi ratkaista, kuinka laajasti uudet säännöt vaikuttavat suomalaisiin harrasteautoihin.