Neljä ainutlaatuista autoa renkaiden äärirajoille

Useimmat konseptiautot on luotu esittelemään uutta muotokieltä tai tuoretta teknologiaa. Nämä neljä olivat kuitenkin erilaisia. Ne rakennettiin nimenomaan uusien renkaiden testaamista ja markkinointia varten, ja jokainen kertoo oman tarinansa tekniikasta, sponsoroinnista ja suorituskyvyn viemisestä äärirajoille.

Carroll Shelby suhtautui Mustangiin aluksi tunnetusti olankohautuksella ja kutsui sitä "sihteerin autoksi", mutta tuottoisa sopimus Fordin kanssa sai hänet rakentamaan siitä suorituskykyisiä versioita. Kun GT350 esiteltiin vuonna 1965 ja GT500 seurasi vuonna 1967, Shelby hyödynsi asemaansa Goodyearin länsirannikon jälleenmyyjänä markkinoidakseen rengasvalmistajan uutta, edullista Thunderbolt-rengassarjaa. Tuloksena syntyi yksittäiskappaleeksi jäänyt Super Snake. Tuotantoautojen tapaan valkoiseksi maalattu ja Le Mans -tyylisillä sinisillä raidoilla koristeltu auto kätki konepellin alle kilpakäyttöön kehitetyn 7,0-litraisen V8-moottorin, joka perustui samaan voimanlähteeseen kuin Ford GT40 Mk II:ssa. Tehoksi ilmoitettiin 500–600 hv, ja Shelby käytti Super Snakea osoittaakseen uusien renkaiden suorituskyvyn ja kestävyyden. Shelby suunnitteli rajattua tuotantoerää, mutta Super Snake jäi ainutlaatuiseksi.

Erikoisautot, joissa renkaat olivat pääosassa

Ranskalainen rengasyhtiö Michelin vei liikkuvan testilaitteen ajatuksen äärimmilleen vuonna 1972. Michelin omisti tuolloin osan Citroënista ja tilasi Citroën DS -farmariin perustuvan kymmenpyöräisen jättiläisen testaamaan linja-auto- ja kuorma-autorenkaita suurissa nopeuksissa ja raskailla kuormilla. PLR-niminen auto, jonka nimi tulee ranskankielisestä Poids-Lourd Rapide -nimityksestä, oli 2,45 metriä leveä ja 7,2 metriä pitkä. Siinä oli kaksi Chevroletin 5,7-litraista V8-moottoria. Toinen moottori liikutteli ajoneuvoa, kun taas toinen pyöritti alustan keskelle asennettua erillistä testipyörästöä. Keskimmäinen pyörä voitiin laskea tienpintaan ajon aikana, ja säädettävä pyörän kallistuskulma sekä vaihtelevat kuormitusjärjestelmät muuttivat renkaaseen kohdistuvia voimia. Kymmenet anturit tallensivat yksityiskohtaista dataa. Tuhatjalkaiseksi kutsuttu PLR testasi useita rengassukupolvia 1980-luvun alkuun saakka, ja nykyään se on säilytetty Michelin-museossa Ranskassa.

1990-luvulla saksalaiset virittäjät toivat rengaskehitykseen uudenlaista otetta. Stuttgartin lähellä toimiva, radikaaleista Porsche-muunnoksistaan tunnettu Gemballa sai saksalaiselta rengasvalmistaja Fuldalta toimeksiannon vuonna 1996 uuden Extremo-suorituskykyrengassarjan esittelyyn. Gemballa valitsi lähtökohdaksi Porsche 911:n 993-sukupolven ja muokkasi sen perusteellisesti: leveä korisarja, uudistettu keula ja irrotettava katto muuttivat avomallin omaleimaiseksi coupéksi. Ilmajäähdytteiseen kuutosbokseriin asennettiin kaksi turboa, ja moottori viritettiin noin 500 hevosvoimaan. Hanke osoittautui niin suosituksi, että varakas Lähi-idän keräilijä tilasi toisen yksilön, joka viritettiin noin 600 hevosvoimaan.

Fulda palasi vuonna 2004 toisella huomiota herättäneellä toimeksiannolla ja tilasi tällä kertaa Maybachilta yksittäiskappaleen Karat Exelero -renkaan esittelyä varten. Maybach Exeleron suunnitteli Frederic Burckhardt, ja italialainen korirakentaja Stola valmisti sen Maybach 57:n tekniikan pohjalta. Kori on pitkä ja ylellinen gran turismo, jonka sydämenä sykkii noin 700 hevosvoimaa tuottava 6,0-litrainen V12-kaksoisturbomoottori. Saksalainen kilpa-autoilija Klaus Ludwig ajoi Exeleroa Fuldan suorituskykyrenkailla Nardòn nopeusovaalilla, jossa kokonaisuus saavutti varmennetun 351 km/h:n huippunopeuden.

Nämä neljä yksittäiskappaletta korostavat yksinkertaista tosiasiaa: tietyillä aikakausilla rengasvalmistajat ja virittäjät rakensivat näyttäviä erikoisautoja viedäkseen renkaat äärirajoilleen ja todistaakseen suorituskykyväitteensä tiellä ja radalla.