Lincolnin V12-konsepti hylättiin heti ensiesittelyn jälkeen

Lincoln rakensi vuonna 2002 V12-moottorisen Continental-konseptiauton, esitteli sen Los Angelesin autonäyttelyssä ja luopui tuotantomallin suunnitelmista vain viikko ensiesittelyn jälkeen.

Konseptissa käytettiin Aston Martinilta peräisin olevaa 5,9-litraista DOHC V12 -moottoria, koodinimeltään AML V12, jonka perusrakenteen Ford oli suunnitellut. Moottoria käytettiin myös DB7 Vantage- ja V12 Vanquish -malleissa. Sen teho oli 414 hevosvoimaa (420 PS) ja vääntö 413 paunajalkaa (560 Nm). Voima välitettiin takapyörille kuusivaihteisen automaattivaihteiston kautta.

Auto perustui pidennettyyn, takavetoisen Ford Thunderbirdin alustarakenteeseen. Kori valmistettiin alumiini- ja komposiittipaneeleista, ja se viimeisteltiin Silver Sea Spray -värillä. Muotoilussa Lincolnin pehmeistä, venemäisistä linjoista siirryttiin kohti näyttävää retrofuturistista siluettia.

Konseptiautossa oli pilarittomat, vastakkaissuuntaisesti avautuvat ovet, joihin oli integroitu säilytystilat sateenvarjoille. Integroitu painejärjestelmä laski ikkunaa noin 15 senttimetriä katon ollessa suljettuna. Näin matkustamon painetta saatiin purettua, mikä helpotti raskaiden ovien avaamista.

Sisätiloissa yhdistyivät valkoiset nahkaistuimet ja -ovipaneelit, Midnight Blue -värinen kojelauta sekä pelkistetty mittaristo. Takaistuimen matkustajille oli alas kääntyvä DVD-soitin ja keskikonsoli, jossa oli merkityt lokerot naposteltaville, kahville, vedelle ja virvoitusjuomille. Lisäksi saranoidussa tavaratilassa oli mittatilaustyönä valmistettu viisiosainen metallinen matkalaukkusarja.

Ford valmisti kaksi autoa: osittain toimivan prototyypin ja staattisen, rullaavan näyttelykorin. Ford lopetti tuotanto-ohjelman viikko autonäyttelyn jälkeen ja siirsi myöhemmin Lincolnin ja Mercuryn pois Premier Automotive Groupista takaisin kotimarkkinoista vastaavan johdon alaisuuteen. Ilman PAG:n tukea kalliin, yksilöllisesti suunnitellun V12-lippulaivamallin liiketoimintaperusteet romahtivat.

Osittain toimiva V12-prototyyppi myytiin Mecum Chicagon huutokaupassa 20. syyskuuta 2025 vasarahintaan 110 000 dollaria. Auto kuuluu nykyään yksityiseen keräilijäkokoelmaan ja on ajoittain esillä museonäyttelyissä. Staattisen näyttelymallin hankki teksasilainen autokauppias ja keräilijä Sam Pack, joka myi sen myöhemmin RM Sotheby’sin kautta vuonna 2014 yksityiselle ostajalle 27 500 dollarilla.

Vuoden 2002 konsepti viittasi Lincolnin sotaa edeltävään V12-perintöön. Viimeinen Lincolnin sarjatuotannossa käyttämä V12 oli 292 kuutiotuuman eli 4,8-litrainen H-Series-moottori, jota käytettiin vuoteen 1948 asti. Sen teho oli noin 130 hevosvoimaa ja vääntö 225 paunajalkaa, ennen kuin Lincoln korvasi sen flathead V8 -moottorilla vuonna 1949.